Suomessa julkaistaan lastenkirjoja enemmän kuin koskaan. Kaikki lastenkirjailijaksi haluavat eivät löydä teokselleen kustantajaa, mutta kirjan julkaiseminen omakustanteena onnistuu helposti. Kynnys on siis madaltunut, ja alalle on tunkua. Polttava kysymys kuuluukin:
Kuinka tullaan lastenkirjailijaksi?
Kirjailijalla on oltava idea.
Jokaisen lastenkirjan ei tarvitse sisältää suurta sanomaa, mutta tarvitaan aihe, joka on kiinnostava ja puhutteleva. Kirjailija saattaa nähdä tarinansa niin tärkeänä, että uskoo sen muuttavan maailmaa lapsi kerrallaan. Harva yksittäinen teos siihen pystyy, mutta kirjailijan on turha masentaa tällä itseään. Osa kirjoista on tehty viihdyttämään muita ja osa omaksi iloksi. Jokunen kirja syntyy kustantajan pyynnöstä tai yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Lastenkirjan maailma voi olla lähes mitä vain. Tyylejäkin on monia, ja niitä sekoitetaan ahkerasti: fiktiivinen tarina kirjoitetaan opettavaiseen tyyliin, runomuotoinen teos esittelee monikulttuurisuutta ja arkisen tarinan taustalla voi olla itse koettu elämänvaihe. Lapsia ja aikuisia kiehtovat kuitenkin tarinat oman kokemuksen ulkopuolelta. Lastenkirja voi sisällöltään ja aiheeltaan muistuttaa aikuisten kirjallisuutta, ja se voi olla jopa jännittävä. Onhan kaikkien tuntema Tove Janssonkin sanonut, että jokaisessa hyvässä lastenkirjassa on oltava jotain pelottavaa.
Millainen on hyvä tarina?
Ainakin se kiinnostaa ja innostaa lasta. Hyvän tarinan merkki on, luetaanko kirjaa toisenkin kerran. Mutta tätähän kirjailija ei voi kirjoittaessaan vielä tietää.
Jokaisella lapsella on mieltymyksensä, eivätkä kaikki ole kiinnostuneita samoista tarinoista. Valitettavasti kaikkia lapsia eivät kirjat kiinnosta. Mutta onneksi meillä on elokuvat ja pelit, roolileikit ja varhaiskasvatus, joten yksikään lapsi ei jää tarinoita vaille.
Lastenkirjailijoiden kohdeyleisö on eritasoista ja kirjavaa. Yhdelle sopii vähäeleiset ja rauhoittavat tarinat, toinen kaipaa villiä menoa. Lapsi yleensä tietää itse, mistä tykkää, mutta me aikuiset voimme aina yrittää tarjota jotain muuta. Ja niinhän me teemmekin, vanhempina ja kirjailijoina.
Tarinoita itselleen kirjoittava astuu helposti oman erinomaisuutensa ansaan. Aiheet, jotka omassa lapsuudessa olivat ihania, eivät välttämättä kiinnosta lapsia. Tarinat ovat ikuisia, kyllä, mutta asenteet ja maailma muuttuvat. Lastenkirjailija ei koskaan ole vallitsevasta yhteiskunnasta vapaa. Käsitys tytöistä ja pojista, kivoista leikeistä ja jutuista elävät samaa murrosta kuin yhteiskuntakin. Tarinan on vastattava tähän huutoon, tai on turha esittää väärinymmärrettyä. Harva lapsi haluaa tylsistyä kirjan äärellä.
Kirjailijalla on oltava taito viedä lapsilukija mennessään
Kiinnostus pitää herättää jo ensimmäisillä sanoilla, ensimmäisillä sivuilla. Lapsi jättää kirjan kesken, jos jännite lopahtaa. Hyvä tarina kasvaa vielä kirjan sulkemisenkin jälkeen, eikä se ole sidottu sivumäärään. Pitkä tai lyhyt tarina, kirjailijan pitää osata kirjoittaa.
Hyvä kirjailija tietää, miten mielenkiintoisesta aiheesta kirjoitetaan vangitseva teos.
Kaikki me vanhemmat tiedämme, että on kirjoja, joita lapsi ei jaksaisi kuunnella loppuun, ja sitten niitä, joita luetaan illasta toiseen. Lukuhetkeen kirjailija ei voi vaikuttaa. Ei siihen, kuka lukee, missä lukee ja milloin lukee. Jokainen kirjailija toivoo, että hänen haluamansa tarina tulee ylipäätään luetuksi ja ymmärretyksi. Ja että se koskettaisi jollain tavoin.
Lastenkirjailijaksi on helpompi ryhtyä kuin ”oikeaksi” kirjailijaksi
Niin ajattelin ensimmäisen kirjani aikoihin. Lastenkirjailija on kuitenkin ihan oikea ammatti silloin, kun se muodostaa osan toimeentulosta ja sitä tehdään ansiotyön kaltaisesti. Muutoin sitä kutsutaan harrastukseksi.
Kirjailijalla on oltava sanottavaa. Lastenkirjailijalla on myös iso vastuu, koska kirjalla sohitaan maaperää, joka on vasta versoilla. Tarinat voivat satuttaa, aivan kuten kaikki ääneen lausuttu. Ne voivat lohduttaakin. Tarinat voivat innostaa ja villiinnyttää. Jokainen luettu kirja ruokkii mielikuvitusta, ja jokainen opittu sana avaa maailmaa. Lastenkirjallisuuden ylle voidaan piirtää kultainen kehä, sillä kirjasta saattaa tulla lohduttava ystävä tai voimaa antava taikaesine. Kirja on rinnakkaistodellisuutta, jonne pääsee avaamalla kirjan. Joskus pelkkä kannen näkeminen riittää.
Työstä muodostuu enemmän kuin ammatti
Kirjoittaminen on ajattelemista, josta on vaikea irrottautua, jos siitä pitää. Jos se tuottaa hyvää mieltä. Kirjailijan työ on jatkuvaa itseanalyysia. Kun itsen ilmaiseminen kirjoittamalla tai piirtämällä muodostuu elämäntavaksi, työ alkaa määrittää minuutta, sillä kirjailija kantaa instrumenttiaan aina. Lastenkirjailijan ammatti on siis aivan yhtä vaativaa, palkitsevaa ja motivoivaa kuin ”oikean” kirjailijankin työ. Ammattiin sitoutuminen ei johdu hyvästä palkasta tai kuuluisaksi tulemisesta, sillä kumpikin on lastenkirjailijalle harvinaista herkkua. Lastahan kiinnostaa vain hyvä tarina.
Lastenkirjailijaksi ei tulla vaan kasvetaan
Kirjoittamisen taito kehittyy itsetuntemuksen kanssa, niin väitän. Mutta lastenkirjailija voi olla nuorikin, vielä eletyn elämän kokemuksiltaan raakile. Parhainta punkkiakin soittavat nuoret, elämänsä alkutaipaleella rymistelevät, joten tervetuloa alalle jokainen tuore tekijä. Tekstin tuottaminen kuitenkin helpottuu, kun kirjoittamisen palikat alkavat loksahdella kohdilleen. Kuvittajakin hyötyy esitystekniikan kehittymisestä samalla tavalla.
Mutta kaikki kirjat eivät synny tekijän sisäisestä halusta ja tarpeesta vaan osa ponnistetaan maailmaan hyvinkin taloudellisin perustein. Joskus kustantajan sanelema aihe voi jäädyttää hyvänkin kirjailijan, siksi, ettei tarttumapintaa löydy. Sanoja ei löydy.
Lastenkirjailijan ei tietenkään tarvitse jokaista aihetta hakea syvältä sisimmästään. Tai kirjoittaa kymmeniä versioita. Lastenkirjallisuus on lempeämpää kirjailijalle. Monesti hyvä idea saattaa jo riittää, sillä parin liuskan kirjoittaminen ei vie ikuisuutta. Pitää kuitenkin muistaa, että lapset ovat vielä työstämätöntä savea, maaperää, joka ottaa vastaan tarjottua mielenravinnetta, jos huvittaa. Lapset ovat kuin vastaanottimia vailla on/off-nappulaa. Ja tutka on päällä silloinkin, kun ei tarvitsisi. Tarinat uppoavat lapseen satunnaisesti, ja sitä on vaikea hallita. Tarinat elävät hetken ja unohtuvat. Suurin osa unohtuu ja katoaa kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kirjat hukkuvat kirjastojen hyllyihin tai ne kätketään ullakoille, viedään kierrätykseen tai kaatopaikalle. Mutta osa tarinoista jää elämään lukijansa sydämiin ikuisesti. Jokainen kirjailija kantaa muiden tarinoita sydämessään. Ja jokainen meistä toivoo tulevansa juuri sellaisten tarinoiden kirjailijaksi.
Ella Brigatti
14.2.2023, Töölö
Ella Brigatista tuli lastenkirjailija ja kuvittaja työskenneltyään elokuva-alalla kaksikymmentä vuotta.
Aiheeseen liittyviä linkkejä: