Ajatuksia piirtämisestä ja kuvittamisesta
Kati on helsinkiläinen kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä ja tarinoiden keksijä. Hän opiskeli kirjallisuustiedettä ja estetiikkaa Helsingin yliopistossa, ja valmistui taiteen kandidaatiksi Taideteollisesta korkeakoulusta 2001. Kuvittajana Kati tunnetaan muun muassa Yökoulu-kirjasarjasta sekä sarjakuvasta Seitsemäs vieras, josta hän sai Sarjakuva-Finlandian vuonna 2015. Suomen kirjataiteen komitea valitsi Kadoksissa-kuvakirjan Vuoden kauneimmat kirjat 2022 - kilpailun viiden kauneimman lasten- ja nuortenkirjan valikoimaan.
Ei Mikään (2020)
Ella: Mistä aloitat kuvituksen tekemisen?
Kati: Kun luen toisen kirjoittamaa tekstiä, niin lähden alleviivaamaan sellaisia avainkohtia, jotka ovat tärkeitä tarinan kannalta tai joissa on kiinnostavaa toimintaa. Joskus kirjailijalla on toiveita kuvitettavista kohdista, ja useimmiten pyrin ne täyttämään. Omissa kirjoissa useimmiten kuva ja teksti syntyvät yhtä aikaa. Voin tehdä hyvin alustavan käsikirjoitusrungon, mutta tarina lähtee kunnolla liikkeelle vasta kun ryhdyn piirtämään. Kehittelen ideoita aika pitkään. Minulla on joku taikauskoinen käsitys, että jos pistän ajatuksen paperille liian aikaisin, pilaan koko tarinan. Teen myös aika paljon luonnoksia, sellaisia ihan karkeita, rumanpuoleisia lyijykynätuherruksia.
E: Onko piirtäminen sinulle helppoa?
K: Se vähän vaihtelee. Toiset työt syntyvät helposti, toisissa pitää hakea enemmän tyyliä, värimaailmaa ja sommittelukulmaa. Ja aina pitäisi kehittyä, pyrkiä parempaan jälkeen. Se ei ehkä ole helpoin tapa työskennellä, mutta mielenkiintoisempi.
E: Tekisitkö mieluiten omia kirjoja?
K: Tällä hetkellä tekisin mieluiten omia kirjoja. Ideoita on paljon, mutta on vähemmän aikaa toteuttaa niitä.
E: Mikä on kivointa oman kirjan tekemisessä?
K: Saa päättää itse kaiken, tehdä kirjaan juuri sellaisen maailman, kun haluaa. Toisaalta se on omassa kirjassa myös se vaikein asia, kun mahdollisuuksia on niin monia ja tarina voi johtaa minne vain.
Kadoksissa (2022)
E: Kuvittajat tekevät muutakin kuin kirjakuvituksia tai ainakin työt menevät päällekkäin. Miten sulla?
K: Useimmiten minulla on monia töitä samanaikaisesti. Kirjankuvituksia, sarjakuvia, kuvituksia eri firmoille ja yhteisöille. Silloin, kun onnistun saamaan apurahaa, voin keskittyä jonkin aikaa vain yhteen projektiin. Se kyllä rauhoittaa tekemistä.
E: Ajatteletko piirtämistä työnä?
K: Kyllä ja ei. En piirrä huvittelumielessä vapaa-ajalla, en pidä luonnoskirjaa – mutta toisaalta, omat kuvakirjat ja sarjakuvat ovat parhaimmillaan tosi iso ilo. Ja jos ajattelisi enemmän ansaitsemisen näkökulmasta, kannattaisi ennemmin tehdä kuvituksia yrityksille kuin piirtää sarjakuvia tai kuvakirjoja. On palautumiselle tärkeää, että välillä pystyy kytkemään työmoodin pois päältä, mutta valitettavasti se ei onnistu minulta joka ilta. Joskus nukkumaan mennessä aivot jäävät pulputtelemaan kaikenlaista, eikä sitten uni tule.
E: Mistä ammennat ideoita?
K: Kirjoista, elokuvista, sarjakuvista, taidenäyttelyistä, salakuunnelluista keskusteluista. Ja välillä pitää olla aikaa, jolloin ei tee mitään, ns. ”seiniintuijotteluaikaa” – sellaista toisinaan tarvitsee, jotta ideoita alkaisi syntyä. Esimerkiksi bussi- ja junamatkat ovat hyviä tässä. Tai pitkät kävelyt.
E: Sä teet sekä perinteisillä tekniikoilla ja digitaalisesti. Miten valitset tekniikan?
K: Teen nykyään melkein aina digitaalisesti. Käsin tekeminen on muuttunut jotenkin vaikeammaksi, mutta yritän pikkuhiljaa pakottaa itseäni palaamaan edes jonkin verran siihen. Tuntuu, että jotain katoaa, kun ei tee käsin paperille. Kunpa vain olisi enemmän aikaa harjoitella.
E: Ei tarvitse aina olla työhuoneella, kun tekee digitaalisesti.
K: Niinhän se on, läppärin ja kynät voi viedä minne vain. Eri kirjaprojekteja tehdessäni olen päässyt residensseihin Italiaan, Skotlantiin, Unkariin ja Länsi-Afrikkaan. Ja joskus olen järkännyt residenssiolosuhteet itse – esimerkiksi pari vuotta sitten olin kuukauden Japanissa työskentelemässä.
E: Miten valitset värimaailman?
K: Kokeilemalla. Valitsen eri yhdistelmiä ja kokeilen, mitkä toimivat piirroksissani parhaiten. Useimmiten käytän rajattua, muutaman värin palettia koko kirjan läpi, jotta kokonaisuus näyttää yhtenäiseltä.
E: Sulla on sarjakuvantekijän värimäärä. Miten olet päätynyt vähäiseen sävymaailmaan?
K: Tuntuu hallitsemattomalta, jos värejä on liikaa. Laaja väripaletti tietää isoa määrää päätöksiä. Jos en rajoita värien määrää, pähkäilen väritystä liian pitkään, eikä työ etene. Ja jotenkin minusta tuntuu, että jos kuvituksissani on paljon värejä, ne näyttävät kaoottisilta.
E: Teet hyvin monipuolisesti kaikkea. Oletko onnellinen kuvittajana?
K: Joo, kyllä mä olen, enimmäkseen ainakin. Ja onhan se aika hauskaa, että aikuisena voi päivätyökseen piirtää eläviä, kiukkuisia biojätekasoja ja hirviöitä, joilta valuu sinistä räkää.
E: Jos et olisi kuvittaja tai graafinen suunnittelija, niin mitä tekisit?
K: En tiedä. Olen toiminut AD:nä, toimistotyössä ja siivoajana, enkä niihin töihin erityisemmin toivo takaisin.
E: Sulta puuttuu Plan B?
K: Joo, kyllä puuttuu. Ehkä sellaista pitäisi alkaa tässä taloustilanteessa miettimään, kun kuvituksia tilataan vähemmän kuin ennen.
E: Mikä on sellainen luonteenpiirre tai vahvuus, joka auttaa sinua työssäsi?
K: Voimakas mielikuvitus. Kyky uppoutua. Ja ehkä tietty sisäänpäinkääntyneisyys, viihdyn oikein hyvin yksin omissa maailmoissani, eikä minulla ole kiirettä pois.
E: Mikä olisi sellainen lastenkirja, jonka haluaisit ehdottomasti tehdä?
K: Synkeät jutut kiinnostavat. Tavallinen arki ei niinkään.
E: Sulla ei ole haavetta omaelämänkerrasta?
K: No ei. Se olisi maailman tylsin kirja. Päiväni kuluvat tietokoneen ääressä istuen, sitten luen, syön ja ulkoilutan koiraa.
E: Edustat mulle sellaista esikuvamaista kuvittajaa. Olet hiljainen, tarkoitan, ettet pidä ääntä itsestäsi. Et halua olla esillä, etkä korosta itseäsi. Ja nämä ovat minusta hyviä ominaisuuksia. Olet vaatimaton ja ahkera.
K: Niin no. On se varmaan niinkin, että kuvittajiksi päätyy ihmisiä, joille on mielekästä tehdä töitä itsekseen. Ja jos tahtoo saada töitä, piirtämistä pitää harjoitella ja taitojaan kehittää, siihen ei ole oikotietä. Ne tyypit, jotka tahtoo elämäänsä draamaa, väriä ja räiskettä, pyrkii varmaan toisenlaisiin ammatteihin, joissa päivät ovat vaihtelevampia. Kuvittajat istuvat joka päivä sen työpöytänsä äärellä, mutta se draama, väri ja räiske on siellä pään sisällä. Milloinkaan ei ole tylsää. Itseään voisi tietysti pyrkiä mainostamaan enemmänkin, mutta en ole siinä kovin hyvä. Onhan minulla agentti (Napa Agency), joka nostaa töitäni esiin.
E: Säästin mielenkiintoisimman kysymyksen lopuksi. Sinun pitäisi valita kolme työtäsi lähetettäväksi avaruuteen, jotta joku älyllinen elämä voisi löytää ne. Työt edustaisivat Kati Närhin kuvataidetta. Mitkä kolme kuvaa, kirjaa tai työtä lähettäisit avaruuteen?
K: Hirveen vaikea kysymys. En mä ehkä lähettäisi sinne yhtikäs mitään… (naurua)
E: Voit sä niinkin vastata.
K: Jos se olisi pakollista, tai jos Mars-planeetan kuvitusjury voisi myöntää kuvituksista jonkin mahtavan palkinnon, valitsisin joitakin kuvia Ei Mikään-kirjasta ja ehkä Kuu-kuvituksen. Sen olen tehnyt tyyliharjoitelmana, ja mielestäni siitä tuli aika hyvä.
Katia voi seurata Instagramissa:
https://www.instagram.com/katinarhi/
Katin kotisivut löytyvät osoitteesta:
Kati Närhi on kuvittanut muun muassa teokset:
Yökoulu-sarjan kuvitus (10 teosta, kirjoittanut Paula Noronen, WSOY/Tammi, 2016-)
Kadoksissa (Capuchina Kustannus, 2022)
Ei Mikään (omakustanne, 2020)
Seitsemäs vieras* (WSOY, 2015)
Mustasuon Mysteeri (WSOY, 2012)
Saniaislehdon salaisuudet (WSOY, 2010)
Alpi Kevätkuono ja kadonnut ystävä (WSOY, 2006)
Hanki Elämä (Sarjamania, 2001)
Palkinnot ja ehdokkuudet:
”Kadoksissa” on Rudolf Koivu 2023-palkintoehdokas
”Kadoksissa” valittu Kauneimmat kirjat 2022 - kilpailun viiden kauneimman lasten- ja nuortenkirjan joukkoon
Nami Concours-kilpailun Purple island-palkinto 2023 (Etelä-Korea)
3x3 Mag / Merit Awards (US) 2019, 2020 ja 2022
”Ei mikään” valittu vuoden 2020 kauneimpien kirjojen kokoelmaan
Sarjakuva-Finlandia*, 2015