Terese Bast

Olen tässä kesäpuvussani 70-luvulla menossa juhlaan. Mutta ennen juhliin menoa, halusin laittaa kumpparit jalkaan ja ajaa muutaman kierroksen traktorillani. Rakastin tuota vihreää traktoria niin valtavasti.

Olen vieläkin maalaistyttö. Työssäni kuvittajana ajan traktorilla mielikuvitusmaailmassa, missä traktorin jäljet ovat taiteellinen kädenjälkeni.

Jukka Behm

Kuvassa olen noin 10-vuotias, ja sain kimpullisen neilikoita. Kukat ovat aina vähän pelottavia, tai oikeastaan tilanteet, joissa niitä ojennellaan halausten ja poskisuudelmien kera. Kuvan poika ei vielä tiennyt olevansa isona kirjailija ja saavansa kukkapuskia kirjojen ilmestyessä ja kirjoituskilpailujen palkintojuhlissa. Olisi saattanut jäädä kirjat kirjoittamatta kukkien ja pusujen pelossa.

Jukka Behm on sittemmin saanut useita kukkapuskia ja ollut ehdolla muun muassa Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.

Ella Brigatti

Olen aina hiihdellyt omia polkujani. Tässä mukana on paras ystävä Mirka, jonka kanssa kiipeiltiin puissa, hypittiin ja pompittiin sekä hiihdettiin, vaikkei ollut luntakaan. Kaipaan lapsuudestani erityisesti ihania pihaleikkejä ja norsukiviä, joiden selässä ratsastimme taikametsässä. Mielikuvitus ei ole kadonnut, eikä se sisäinen lapsikaan. Välillä tuntuukin, että teen kirjoja itselleni.

Ella on tehnyt puvustuksia elokuviin ja teatteriin, mutta tekee nykyään lastenkirjoja. Ja rakastaa työtään.

Keanne van de Kreeke

Pieni tyttö ja suuri jalkapallo. Veljeni pelasi jalkapalloa, ja minäkin yritin, mutta tukkaa piti laittaa kesken pelin. Pelaamista enemmän kiinnosti kuitenkin piirtäminen, pianonsoitto ja tanssiminen. Ammattiksi tulikin kuvataiteilija, ja työssäni otan vastaan isoja haasteita ja pelaan vaikka vähän “isommallakin pallolla”. 

Keanne opettaa kuvataiteita, tekee lavastuksia, tilateoksia ja kuvitustöitä.

Voima Kuku Kulmala

Lapsena rakastin kuvitella ja elää mielikuvitusmaailmoissa. On ihanaa olla ammatissa, jossa se puoli minussa saa edelleen olla elossa. Tarinat vievät meidät mennessään, ja unen tavoin tuntuvat niin todellisilta ja eläviltä. Lapsella mieli on vapaa, eikä maailma ympärillämme rajoita vielä, kuten aikuisena. Jokainen kirja on oma todellisuutensa, ja mitä vain voi tapahtua. Kirjoissa on taikaa ja kirjailija toimii taikurina, joka parhaimmillaan loihtii niin kiehtovan tarinan, että kirjan haluaa lukea uudestaan ja uudestaan.

Sini Laine

Olen aina rakastanut lunta ja lumitöitä. Tässä pitelen uutta lapiota, jolla kuulemma annoin kinoksille kyytiä. Tein kinoksiin portaita ja tunneleita. En tiedä, mistä idea hissikirjaan tuli, mutta oli selvää, että kirjassa ei turhaa jaaritella, mennään vain hissillä.

Sini on media-alan sekatyöläinen, joka tahtoo tehdä lisää kirjoja ihmisiä kuljettavista välineistä.

Johan J. Lindholm

Autot ovat kiinnostaneet lapsesta asti. Ja nyt aikuisena etenkin vanhoissa autoissa on jotain kiehtovaa. Kuten uusissa tuntemattomissa planeetoissa ja avaruudessakin. Ja jalkapallossa. Oli hienoa, että sain Avaruuden aakkosissa yhdistää mielessäni tasavertaisesti tilaa vievät planeetat ja jalkapallon. Ehkä seuraava kirjani kertoo autoista?

Markku Metso

Kiinnostukseni historiaa ja erityisesti Pohjois-Amerikan intiaaneja kohtaan oli vahvasti läsnä jo nelivuotiaana. Harmittaa vain, että läpi aikuiselämäni jatkuneen tutkimuksen myötä en enää rohkenisi pukeutua yhtä vapaasti. Hämmentyneenä huomaan myös miten syvästi kotimme ainoa taulu on minuun vaikuttanut.

Markku Metso työskentelee taiteilijana ja kuvittajana ja piirtää mahdollisimman moneen toimeksiantoon vanhoja puita ja lintuja.

Majka Mimi Nurminen

Minä olin pieni ja itsenäinen oman elämäni supertyttö. Johdin perustamaani Kotkakerhoa, jonka jäsenistöön kuuluivat ystäväni Eva, Janne, Piia ja joskus serkkuni Kaisa. Opettelimme etsivän ja seikkailijan perustaitoja. Kiipeilimme puissa ja kallioilla ja teimme yöretkiä lähimetsiin. Minun tehtäväni oli keksiä uusi arvoitus tai ongelmallinen tapaus, jota sitten ryhdyimme ratkaisemaan. Yhden kesän olin myös superpoika ja kuljin ilman paitaa punaisissa Adidaksen urheilushorteissa. Rakastin laulamista ja juoksemista. Oli ihanaa juosta niin lujaa, että tuuli vinkui korvissa ja sydän hakkasi murheet mielestä.

Kati Närhi

Tässä kuvassa luen Vaahteramäen Eemelin seikkailuja pyjamassa ja syön appelsiinia. Opin lukemaan viisivuotiaana. Sain isältä vanhan taskukalenterin piirtelyä varten, ja kun avasin sen, yhtäkkiä ymmärsin sanan keskiviikko. Siitä lähtien osasin lukea (tämä ilmestys ei toki tullut ihan tyhjästä; sitä oli edeltänyt koulun leikkiminen lukutaitoisen isosiskoni kanssa). Äiti vei minua kirjastoon tai sitten poljin jopollani kirjastoauton pysäkille ja lainasin niin paljon kirjoja kuin takapaksille sain mahtumaan. En kuitenkaan ollut ihan varma halusinko isona kirjailijaksi, taiteilijaksi, salapoliisiksi, hulluksi kemistiksi vai vakoojaksi. 

Kati Närhi on kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä ja kirjoittaja (ja joskus kirjoja tehdessään myös salapoliisi, vakooja ja hullu kemisti).

Kastanja Tuomala

Tein ekan kirjan “Erilaiset börröiset kummitukset” isosiskoni kanssa (Kulttuurikioski, 2017), mutta seuraavat kaksi kirjaa tein ihan itse. Olen piirtänyt vesiväreillä 5-vuotiaasta, ja piirrän myös Photoshopilla ja Frescolla. Pelaan jalkapalloa helsinkiläisessä jalkapalloseurassa.

Anu Turunen

Kuvassa olen mummolan pihalla keskittyneesti matkalla jonnekin. Matkaseurana on mielikuvitusystäväni, Peikkokaveri. Hän on pieni peikko ja asuu taskussani. Tässä kuvassakin hän on taskussa. Siksi häntä ei näy. Seikkailut jatkuvat!

Anu on opiskellut kieliä ja kulttuureita, toiminut kääntäjänä ja on nykyään töissä kirjastossa.